maanantai 21. elokuuta 2017

SARDIINIA, OLBIA

31.7.2017 tarkoitus oli ankkuroida Olbia kaupungin edustalle, mutta satamaviranomaiset ajoivat kaikki pois rediltä, sillä tulossa oli tuulinen yö. Siirryimme siis Olbian "old town quayan" laituriin. Siinä on mahdollista olla ilmaiseksi, mutta kiinnitysrenkaita tai muita oli harvakseen, joten aina ei ollut helppoa saada venettä kiinni laituriin. Elokuun alkaessa alkoi myös sardiinialaisilla loma ja sen muös huomasi tässä laiturissa. Laituri oli kaiken kansan vapaa-ajan vietto paikka. Öisin nuoriso kokoontui pitämään hauskaa ja moottoripojat pörräsivät mopoillaan ja ravintolat soittivat muusiikkia. Nukkumisesta veneellä ei meinannut tulla mitään varsinkin kun elokuun alussa oli kesän helteisin viikko 38 astetta ja ilman tuulen virettä.

Olbia old town quay


Vihdoin kauan odotetut ja kaivatut vieraat Pasi ja Elisa saapuivat veneelle.
Ankkuroimme Isla Tavolaran valtavan jyrkän vuoren alapuolelle ja vihdoin koitti ihana helpotus pulahtaa Sardiinia meren kirkkaaseen ja lämpimään mereen. Illan pimetessä kävimme pienellä kävelyllä rannassa. Taivaalla oli mahdollista nähdä tähdenlentoja ja tyynessä meressä ankkuroidut alukset näyttivät hienoilta rannalta käsin katsottuna.

Isla Tavolara ja Ufo purjehtimassa

Aamun sarastaessa vaihdoimme Cala Codia Cavallon edustalle ankkuriin. Täällä oli mukava meloa kajaakilla ja etsiä hyvät snorklaus paikat. Pasi keksi, että kiinnittää kajaakin vyötärölleen  niin voivat pulahtaa Elisan kanssa ihan missä vain snorklaamaan.


Viihdyimme tässä lahdessa kaksi yötä ja toisena päivänä vähän kävelylle rantaa pitkin ja löysimme taas aivan uskomattoman hienon snorklaus lahden. Elisa pongasi myös erikoisen hyytelömäisen viininpunaisen meduusan ja mustekalan valkoisen kilven.



Löydettiin rantapallo ja olipa hauskaa heitellä sitä, kun kalliotkin olivat mukana leikissä lähettäen karkavan pallon aina takaisin meille. Illalla rannasta kuului salsaa ja sinnehän meidän oli pakko suunnistaa. Elisan ja Pasin ehdittyä tanssahdella puolikkaan biisin hiekkaisella tiellä musiikki loppui. Jatkoimme rinnettä ylöspäin lepakoiden lennellessä ympärillä ja kuun valaistessa kulkuamme. Ylhäällä oli ravintola missä Pasi tarjosi kaikille juomat. Ostettiin myös paikallisten tekemää vuohenjuustoa. Elisa oli italian tulkkina juustoa ostettaessa.
Vielä lähtiessämme Olbiaan takaisin piipahdimme vielä yhteen hyvään snorklaus paikkaan ja siitten loppumatka purjehtien vähän liiankin leudossa kelissä.



Elisa vilvoittelemassa

Pasin ollessa apuna mentiin satamaan tankkaamaan ja ottamaan vettä.

Förstin synttäreiden juhlintaa
 Olbiassa vaihdoimme monta kertaa paikkaa  Old Town qayassa ja välillä  yksi yö redilläkin.
Viimeisenä iltana pizzalla ja sitten aamulla nuoret olivat jo menneet ennen kuin edes heräsimme. Nautimme tästä viikosta nuortemme kanssa ja erityis kiitos astioiden pesusta.




Jatkoimme matkaa taas kahdestaan kohti Sardiinian ehkä kauneinta aluetta Maddalenan saaristoa. Muutaman päivän kuluttua alkoi oikea Mistraali tuuli puhaltamaan ankkuripaikkaamme niin, että olimmekin sitten muutaman päivän paikoillamme odottaen myrskyn laantumista. Olimme Costa Smeraldan alueella ja sen kyllä huomasi kun kävimme ruokaostoksilla. Satamassa oli toista toistaan hienompia ja loistokkaampia aluksia, joten ruokakaupan hinnatkin olivat sitten sen mukaisia.
Myrsky alkoi laantua ja nostimme ankkuria, kun vastapäiseltä rannalta alkoi nousta paksua savua. Tulipalo melkein keskellä huvila-asutuksia. Ei mennyt kauaa, kun ilmassa pörräsi kolme helikopteri tuoden merestä vettä ja paloautot ujelsivat paikalle. Tuuli oli vielä kova ja se varmaan haittasi sammutustöitä ja kiirettä varmaan piti pitää, sillä asutus oli todella lähellä.

MADDALENA saaristo:

Varattiin koko viikko (96e navigointilupa) Maddalenan saaristosta, sillä nyt vuorostaan oli luvassa heikot tuulet, jolloin siellä olisi mukava olla.
Aavistelimme että näin elokuussa täällä Maddalenassa olisi varmaan paljon porukkaa ja niinhän siinä sitten kävi, että emme mahtuneet ensimmäiseen Capreeran saareen lahteen ollenkaan ja pitkän etsimisen jälkeen vasta löysimme oivan ankkuripaikan Maddalenan pohjoiskärjestä, Cala Stagno Tortosta.
Täällä menimme tietty heti snorklaamaan ja näimmekin hienot vedenalaiset kalliokanjonit jotka mykistivät komeudellaan.Tällaisia emme olleet missään muualla vielä nähneetkään.
Seuraavana päivänä suuntasimme Maddalena saariston kuuluisampaan ja suosituimpaan paikkaan Deadman´s Reefille ja näimme ohi ajaessamme myös Pink Beachin, jossa uiminenkin oli kielletty.
Löysimme juuri ja juuri neliön kokoisen alueen mihin laskea ankkuri, ettei vain osuta Poseidon merikasvin päälle, joka täällä on suojeltu. Pientä huutoa ja hampaiden kiristystä se vaati, mutta lopputulos oli mitä parhain. Kävimme molemmat sen snorklaamalla toteamassa, että ankkuri on hiekalla.
Eipä mennyt kauaakaan kun veneitä alkoi tulla solkenaan. Kohta oli oma rauha tipotiessään. Se ei olisi haitannut, mutta se haittasi kun kukaan muu ei näyttänyt ollenkaan välittävän Poseidonista vaan ankkuroivat aivan sinne tänne siitä välittämättä. Ihmettelimme asiaa sillä tämähän on Sardiinian tärkein luonnonsuojelu alue ja pilotti kirjat kertovat tarkkaan kuinka pitää suojella kaikkea, ei edes pesuvesiä saisi laskea mereen. Alueella emme nähneet minkäänlaista kontrollia, mikä varmaan johtaa säännöistä piittaamattomuuteen. Kuitenkin veneitä on niin paljon tähän aikaan vuodesta että valvonta voi olla mahdotonta.
Alue on kyllä hieno ja nautimme viikon siellä olostamme täysillä.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti