ITALIAN RANNIKKO

Kapu seuraa säätiedotuksia tarkkaan, joten olemme välttyneet yllätäviltä säänvaihteluilta matkallamme. Olemme olleet suojassa marinoissa tai suojaisissa lahdenpuokamissa myräköiden iskiessä. Aina ei vaan lähistöllä ole ollut kumpaakaan, mutta lähinnä paras löytyi, kun etsiydyimme Napolin lahteen tulevaa myräkkää karkuun.

Vesuvius Napolin lahdelta katsottuna

Ilmanpaine laski vauhdilla

Nisidan marinan edustalla laskimme ankkurin ( pilotti kirjan mukaan tämä marina oli aivan erilainen kuin nyt huomasimme sen olevan). Yöllä  klo 02.00 heräsimme veneen kallistuessa rajusti. Tuuli alkoi kuin tyhjästä ja riepotteli  meitä miten tahtoi. Vettä tuli kaatamalla. Edellisinä päivinä samainen kaatosade oli tukkinut Roomassa metroasemia. Salamoi ja jyrisi. Olimme molemmat salongissa, kun salama iski lähelle ja samalla vasemmalla puolella ikkunoiden kohdalla alkoi kuulua kummallista sirinää aivan kuin havunneulasia olisi pudonnut kannelle. Oliko salama osunut meihin? Se jäi kysymysmerkiksi, mutta outo ääni se oli kuin sähköstä tuleva. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Jännitimme ankkurimme pitävyyttä tuulen tempoillessa meitä joka suuntaan. Mietimme jo varasuunnitelman valmiiksi, jos ankkuri antaa periksi. Jättäisimme sen siihen oman fendarin päähän, että löydämme sen myrskyn jälkeen ja ajaisimme armeijan laituriin kylkikiinitykseen turvaan. Onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä.

Aamulla ankkuria nostaessamme olimme varmoja, että se on nyt vahvasti kiinni jossain sataman vanhassa ketjuissa tai muussa rojussa, kun se oli yöllä pysynyt niin hyvin paikallaan. Onneksi sekin oli väärä luulo. Nyt oli aikaa muutama tunti ehtiä Napolin lahden toiselle puolelle turvaan seuraavaa luoteesta tulevaa myräkkää karkuun. Surfasimme isoissa aalloissa ja näimme kaikenlaista tavaraa kellumassa meressä edellisen yön myrskyn jäljiltä.
Misenon lahdessa oli tilaa vain paikallisten pienille veneille, mutta löysimme pienen kolon mihin laskea ankkuri. Siinä otimme seuraavan myräkän vastaan.
Aika monta myräkkää (Mistraaleja) olemme täällä Välimerellä jo kokeneet ja lisää on sääennusteiden mukaan luvassa.
Misenossa koimme mukavan yllätyksen, kun hyvä tasoinen ruokakauppa olikin ihan rannassa.
Miseno on tyypillinen Napolin lähellä oleva työläisten kaupunki. Huima ero vain kivenheiton päässä olevaan Caprin saareen.

Muinainen Roomalainen vedenottamo holveineen Misenossa

13-16.9.2017 CAPRILLA
Purjehdimme hyvässä tuulessa Caprin eteläpuolelle ja ihastelimme kaunista saarta. Näin upeaa en ole eläissäni vielä nähnytkään. Ihan henki salpautui tämän jylhän näyn edessä.
Caprin eteläpuolella ankkuroimme Marina Piccolon edustalle, jossa olimme muutaman vuorokauden. Päivän mittaan veneitä tuli ja meni ja välillä oli niin ahdasta kuin aikoinaan oli ollut Menorcan Cala Caldanassa tai Cala Trebaluerissa.

Ankkuroimme vielä yhdeksi yöksi Caprin pohjoispuolelle Marina Granden edustalle. Saari on niin jyrkkä tällä puolella, että oli pakko pudottaa ankkuri 23m syvyyteen. Ankkurivinssi natisi ja nitisi mutta sinne se meni. Huh, huh nyt on tämäkin koettu, että ankkuri on näin syvällä. Lähtiessä vinssi jaksoi nostaa ankkurin ja kaiken 50 m ketjua. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kaikki ketju oli ulkona ankkuroinnissa.

Myrskyä pakoon Caprilta

ACCIAROLI
Loistava purjehdus 15 solmun myötätuulessa Acciaroliin. Tulossa oli uusia myräköitä, joten pyrimme suojaan marinaan. Tällä Italian mantereen rannikolla on vain vähän marinoita ja niistäkin osa liian pieniä meidän veneelle.
Tähänkin Acciaroilin marinaan surfasimme sisään ja vasta suuaukossa pystyimme laskemaan purjeet ja laittamaan rantautumiseen tarvittavat köydet ja fendarit. Oli sunnuntai eikä marineerot ollet töissä. Laituriin meno niin kovassa tuulessa "Mooring" köysiin ilman että marineerot olisivat olleet auttamassa ei tulisi mitään. Päätimme mennä polttoainelaituriin kylkikiinnitykseen, johon onnistuimme kiinnittämään veneen tässä kovassa tuulessa.
Otimme rennosti tässä pienessä kylässä uiden ja kävellen. Osan aikaa keikuimme ison aallokon päästessä tuomaan maininkeja sisään satamaan ja kiinnitysköysien olessa kovilla natisten  ja nitisten. Onneksi ei tarvitse olla nyt tuolla ulkona merellä ajattelin tyytyväisenä.
Paikallisen legendan mukaan Hemmingway olisi aikoinaan viettänyt täällä lomia ja saanut täältä inspiraatiota kirjaan "Vanhus ja Meri ".

Bongattiin yksi Flamingo

Merenkulkijoiden suojelijaksi pystytetty patsas