S/Y Senora De Mar:n matka jatkuu. Matkan kommelluksia voi seurata uudesta blokista
Senora De Mar Kreikaan
tiistai 3. huhtikuuta 2018
maanantai 27. marraskuuta 2017
SISILIAN pohjoisrannikolle 8.9.2017
Cefalun satamakaupungia oli kehuttu Sisilian kirjassamme ja kaunishan se olikin. Viihdyimme ankkurilahdessa pari yötä ja seuraksemme ankkuroi tuttu saksalainen purjevene Cetraaron satamasta. Istuimme iltaa heidän veneessä ja maistelimme Thean tekemää Vitella tomattoa. Heidän määränpää Marsala on lähellä meidän talvehtimispaikkaa, joten varmaan vielä tavataan.
Saimme nauttia kaksi tuntia hyvää purjehdusta ennen kuin tuuli taas lakkasi ja motoroimme lopun matkaa Mondelo kylän eteen. Yhden yön jälkeen jatkoimme ilman tuulen avustusta moottoroiden Castellammaren kaupunkiin ja tällä kertaa satamaan. Päätettiin ottaa rennosti ja olla satamassa kokonaisen viikon. Ei tarvitse seurata joka hetki säitä josko täytyy tuulen suunnan muuttuessa tai voimistuessa vaihtaa taasen suojaisempaan paikkaan ankkuriin. Nautimme ankkurissa olosta, oma rauha, puhdas vesi pulahtaa uimaan, mutta välillä on myös mukava olla satamassa.
Castellammaressa 11-18.10.2017 lekottelimme, pyöräilimme, vuokrasimme auton, uimme ja kunnostimme venettä. Castellammaren kaupunki on yhtä jyrkkää ylä/ alamäkeä kapeilla kujilla. On siinä polkupyörä ja polkija kovilla eikä autollakaan ihan helppoa ollut puikkelehtia ahtailla kaduilla.
Roskat kerätään tietyiltä kaduilta tiettyinä päivinä pikkuisilla kärryillä, sillä tilaa ei ahtailla kujilla liiemmin ole. Kuitenkin se aina ihmetytti, että roskapussit laitetaan suoraan kadulle odottamaan roskakärryä ja ne saattavat lojua siinä koko päivän. Heti turistialueen ulkopuolla on kadut roskaisia, eikä niitä kukaan siellä siivoa.
Torilla on aamuisin kuhinaa, kun ravintoloitsijat ja perheen emännät tekevät ostoksia viljelijöiden tuodessa pikkuautoillaan tavaratilat täynnä tuoreita juureksia ym. suoraan viljelmiltä.
Helteet jatkuvat ja skippasimme Palermoon menon. Sen sijaan ajoimme autolla Sisilian vanhimmalle luonnonsuojelualueelle Zingaroon. Ihanat tuoksut leijuivat yllämme kukkaniityistä ja pensaista. Välillä tuoksui kuin olisi ollut kotimaassa Suomessa. Koko reissun ajan on ollut niin kuivaa, ettei luonto ole ihmeemmin tuoksunut, mutta nyt saimme nauttia tästäkin.
Patikoimme vuorenrinnettä ylös alas ja välillä kirkasvetisiin poukamiin uimaan ja snorklaamaan.
Kävimme vielä San Vito lo Capo kylässä, jonne linnuntietä olisi ollut matkaa vain reilut 10km, mutta maantie kulki vuorten välissä ja matkaa kertyi yhteensä 100km.
Pientä väsymyksen poikasta jatkuvaan matkustamiseen ( 13.4.2017 lähdettiin Porttugalin Porttimaosta) on ilmassa. Kädet syyhyää jo päästä talvisatamaamme Trapaniin ja aloittamaan kunnostustyöt. Sitä sun tätä paranneltavaa on ilmaantunut.
SISILIA, Trapani
Tulimme Trapaniin 20.10.2017 ja vene on täällä 31.3.2018 asti.
Capo San Viton niemen ohitettuamme meriveden lämpö laski alle 20 astetta. Ilma on suomalaiselle kesäisen lämmintä. Harvoin sataa, mutta säännöllisin väliajoin tuulee kovasti ja sitten on taas poutaa. No täällä satamassa ei tarvitse säitä enää seurailla.
Trapani on suht iso Sisilialainen kaupunki ja täältä löytyy kaikkea, mitä tarvitaan. Vanha kaupunki on ihan vieressä ja modernimpi puoli ostoskatuineen lähellä. Kaupungissa on todella leveät kadut, vähän kuin olisi Pietarissa ja sitten taas ahtaita ja sokkeloisia kujia. Siisteydessä sisiliaisilla olisi paljon parannettavaa. Ensimmäisinä päivinä kävellessämme kaduilla kauhistelimme roskalaatikoita, jotka pursusivat roskia yli äyräiden. Kyllä rotilla on täällä juhlat. Myöhemmin totesimme että roskalaatikot tyhjennetään aina kuun lopussa , mikä on meidän mielestämme todella liian harvoin.
Autoilijat eivät täällä kunnioita jalankulkijoita. Vaikka olisit suojatiellä ylittämässä katua eivät autot pysähdy vaan ajavat kovaa vauhtia melkein varpaille. Polkupyörillä (niillä pienillä) on välillä jo hengenvaarallista ajaa liikenteen seassa. Pikkuhiljaa sitä oppii menemään vaan autojen eteen ja toivoa parasta että ne pysähtyy tai väistää.
Sisiliassa harva osaa englantia. Markiisi kangasta ostaessa oli google kääntäjästä iso apu. Loppujen lopuksi monen hikisen tuokion jälkeen asia tuli selväksi ja myyjä lupasi vielä ommellakin tästä kangaasta uuden lisäaurinkosuojan piminin jatkoksi.
Episodi veneen vikojen korjauksista Trapanissa
Saavuttuamme Trapaniin telakalle esitin asiat Piedrolle, joka toimii telakan pomona.
Diesel generaattorimme on kärsinyt käynnistysongelmista koko tämän kauden sekä halkeamat taaveteissa (kumivene roikkuu taaveteissa) pitäisi saada hitsattua pajalla. Pikaisen keskustelun jälkeen sovimme että irroitan taavetit itse veneestä ja kun ne on irti ne korjataan pajalla välittömästä. Piedro myös lupasi huomiseksi järjestää korjaajan generaattorille. "tomorrow bye, bye" lausahdus on tullut tutuksi aina Piedron kanssa keskustellessa. Näin asiat käsitin sovituksi mutta Piedro varmaan käsitti jotain muuta, koska taavetit irroitettuamme ne makasivat yli viikon verran laiturilla vaikka välillä niistä mainitsin. Vastaus oli aina vakio "tomorrow bye, bye". Lopulta pienen painostuksen avulla (ts. pienellä veren paineen nostattamisella) sain taavetit siirretyksi telakan pajalle jossa ne kuitenkin makasivat työpöydällä seuraavan viikon pölyttymässä. Jälleen pienen painostuksen jälkeen generaattori korjaajan sain kuitenkin paikalle seuraavalle viikolle.
Vinzence vaikutti ammattimieheltä ja keskusteltuamme ainakin tunnin veneessä ilman yhteistä kieltä pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen mikä generaattoria vaivaa. Vinzence halusi väkisin nostaa generaattori veneestä ja viedä se työpajalle joka oli meistä noin 1km päässä. Seuraavana päivänä tämä tapahtuikin. Korjauksen aikana vaihdoimme WatchApp viestejä ja Vinzence jopa tuli näyttämään veneelle generaattorin pakoputkessa olevaa syöpymää. Se korjattiin hitsaamalla ja koneeseen tehtiin perushuolto. Olin kuitenkin sitä mieltä,että tämä ei korjaa käynnistysongelmia joten keskustelimme laiturilla asiasta toisen tunnin ilman yhteistä kieltä. Ihmeeksi sitä puolin ja toisin pystyy asioita selvittämään käsillä ja muilla tavoin niin että loppujen lopuksi pääsimme johonkin yhteisymmärrykseen, tai ainakin näin aina kuvittelin näiden keskusteluiden jälkeen.
Sovimme, että Vinzencen apulainen hakee aamulla minut pajalle katsomaan kuinka generaattori käynnistyy. Näin tapahtuikin ja olin aamulla pajalla kun generaattori käynnistettiin. Jälleen selitin ilman yhteistä kieltä, että näinhän se on toiminut koko kauden. Kun venttiilit säätää niin sen jälkeen kone käynnistyy noin 8 kertaa (ajettu noin 4h) jonka jälkeen se ei taas käynnisty ilman jumissa olevan pakoventtiilin säätöä. Sen jälkeen kun Vinzence sanoi, että kone on hänen mielestään täysin kunnossa ja ongelma on koneen laiminlyöty huolto niin jouduin taas nostattamaan verenpainetta ja keskustelumme suorastaan lähti lentoon. Siinä väitöstilaisuudessa onneksi onnistuin tällä " ei yhteisellä kielellä" myös selvittämään, että vian päällä ollessa Espaniassa mekaanikko kävi kaikki asiat lävitse koneesta päätyen lukkiutuneeseen pakoventtiiliin. Yht´ äkkiä taiston/väännön puolivälissä Vinzece italialaisella tempperamentilla otti hylsyavaimet käteen. Käykö se mies päälle ei vaan hetkessä koneen kansi oli avattuna. Mitä sieltä löytyikään eli ruosteessa oleva pakoventtiili. Vinzence toisti pitkään sanoja "water, water" aivankuin shokissa. Vika oli paikallistettu ja tilanne hallinnassa. Onneksi mäntä ja sylinteri oli kunnossa.
Muutaman päivän jälkeen Vinzence apureineen palautti perusteellisesti korjatun generaattorin veneelle ja asensivat sen paikalleen. Veneellä siitä vaihdettiin vielä kondensaattori korkeamman jännitteen saamiseksi ulos. Lasku oli mielestäni yllättävän edullinen (kondensaattorin sain ilmaiseksi), joten loppujen lopuksi generaattorin korjaus meni loistavasti ja olimme mitä parhaat kaverit keskenämme. Pohdimme vielä pitkään miksi generaattoriin on päässyt 3 vuoden aikana vettä vaikka kone on asennettuna asianmukaisesti ja on vielä jopa vesirajan yläpuolella konehuoneessa. Vinzence mainitsi, että yksi mahdollinen syy voisi olla jos generaattorin vesihana on auki niin venettä moottorilla ajaessa veden virtaus generaattorin vedenotto venttiilissä voisi nostaa vesipatsasta myös generaattorin sisällä aiheuttaen kosteutta pakoputkeen ja venttiiliin. Tämä voi tosiaan olla tottakin koska Senora De Maressa molempien koneiden vedenotot ovat lähekkäin samasta vertikaalisesta rosteriputkesta. Ensi vuonna toimin niin, että geniksen vesihana aina suljettuna kun sitä ei käytetä. Näillä mennään ja aika näyttää.
Ai niin taavetit saimme vihdoin noin kolmen viikon jälkeen takaisin korjattuna. Hyvin näyttää hitsari työnsä tehneen. Maalasin ne ja sitten asensimme ne heti paikalleen.
Nyt olimme valmiita veneen nostoon. Piedron kanssa aikaisemmin olimme ajoissa sopineet, että vene nostetaan keskiviikko aamulla. Edellisenä iltana viereiseen isoon nostoaltaseen oli tullut 110 tonnia painava superyacht. Silloin epäillykseni nousivat, että joskos meidän venettä ei sittenkään nosteta sopimuksen mukaisesti aamulla. Försti rauhoitteli, että kyllä nostetaan. Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla koko Piedron tiimi oli superyacht kimpussa, joten siinä meille sitten selvisi, että nostoa meidän veneelle ei ole tänään. Jälleen kerran hieman verenpaineen nostattamista ja sitten matkaan kohti Piedroa joka seisoi tiimin keskellä. Selitin rauhallisesti hänelle , että olemme Suomessa tottuneet siihen, että asiat hoidetaan sopimusten mukaisesti. Jos muutoksia tulee niin niistä pitäisi informoida asiakasta. Piedro kuunteli ja sitten kysyi mikä minun ongelma on. Hän selitti, että telakalla toimitaan tilanteen mukaisesti. Tätä en hyväksynyt vaan selitin hieman yksinkertaisemmin, että minun vaimo tahtoo shoppailemaan tänään eikä tykkää yhtään odottelusta esim. veneen nostosta jota ei ehkä tapahdukkaan. Jos päivä menee hänellä tämän takia pieleen niin en vastaa seurauksista. Tähän Piedro heti reagoi ja saimme sovittua uudesta yrityksestä, että huomenna klo 9 varmasti nostetaan vene ja heti 10 minuutin kuluttua jos minulle vain sopii niin voisin tulla toimistoon tarkistamaan kirjallisen sopimuksemme. Toimistoon menimme molemmat ja Piedro esitti, että 5 kk aikaisemmin sovitulla hinnalla maaliskuun loppuun saamme lisäviikon ilmaiseksi telakan vieraana (lisäviikko tuli siitä kun saavuimme viikkoa aikaisemmin telakalle). Samaan hengen vetoon Piedro pyysi anteeksi Sirpalta monta kertaa veneen nostoa, kun se ei onnistunutkaan tänään. Sitten kiittelin Piedroa taaveteiden korjauksesta ja olisin halunut maksaa työn siinä samalla. Tähän Piedro totesi, että annetaan maksun olla se on lahja telakalta meille. Pieni hymy huulilla hyväksyimme lahjan. Epäselväksi meille jäi mikä aiheutti nämä mielenhäiriöt Piedrolle. Päättelimme että superyachtin rantautuminen Piedron telakalle oli varmaan yksi syy mikä sai Piedron hilpeälle mielialalle. Tai sitten se oli Förstin pelkkä mainitseminen, joka sai lopulta Piedron tutisemaan.
Iltapäivällä kävikin niin, että tiimin jäsen Davide tuli sanomaan Piedron päätöksestä veneemme nostetaankin heti nyt eikä huomenna, jos vain tämä minulle sopii. Olimme juuri aloittaneet omia muita töitä ja tavarat olivat levällään, joten ei ollut ihan helppoa tehdä taas tällaista muutosta. Venehän piti ajaa toiseen ahtaaseen altaaseen ja oli alkanut tuulemaankin. Kuitenkin päätimme, että on parempi toimia nyt, koska superyacht miehistö ei saanut venettä nostokuntoon tänään, joten sen vuoro on varmaan huomenna. Pyysin Daviden varmuuden vuoksi veneeseen mukaan. Kolmistaan saimme siirrettyä veneen sinne ahtaaseen altaaseen muita veneitä kolhimatta. Vene nostettiin ja telakoitiin siellä välittömästi.
Suomessa olemme tottuneet, että asiat suunnitellaan ja sovitaan, sitten pyrittään etenemään tämän pohjalta. Jos ongelmia tulee niistä keskustellaan etukäteen ja sitten suunnitellaan ja sovitaan uudelleen. Tämä ei muuten koske putkimiehiä Suomessakaan. Täällä Italiassa ainakin meidän kokemuksena on, että asioita ei suunnitella vaan toimitaan sen hetkisen tilanteen mukaisesti add hoc tyyppisesti. Sopimukset ovat suurpiirteisiä. Kaiken häsläämisen jälkeen asiat kuitenkin näyttävät järjestyvän.
Cefalun satamakaupungia oli kehuttu Sisilian kirjassamme ja kaunishan se olikin. Viihdyimme ankkurilahdessa pari yötä ja seuraksemme ankkuroi tuttu saksalainen purjevene Cetraaron satamasta. Istuimme iltaa heidän veneessä ja maistelimme Thean tekemää Vitella tomattoa. Heidän määränpää Marsala on lähellä meidän talvehtimispaikkaa, joten varmaan vielä tavataan.
Saimme nauttia kaksi tuntia hyvää purjehdusta ennen kuin tuuli taas lakkasi ja motoroimme lopun matkaa Mondelo kylän eteen. Yhden yön jälkeen jatkoimme ilman tuulen avustusta moottoroiden Castellammaren kaupunkiin ja tällä kertaa satamaan. Päätettiin ottaa rennosti ja olla satamassa kokonaisen viikon. Ei tarvitse seurata joka hetki säitä josko täytyy tuulen suunnan muuttuessa tai voimistuessa vaihtaa taasen suojaisempaan paikkaan ankkuriin. Nautimme ankkurissa olosta, oma rauha, puhdas vesi pulahtaa uimaan, mutta välillä on myös mukava olla satamassa.
Castellammaressa 11-18.10.2017 lekottelimme, pyöräilimme, vuokrasimme auton, uimme ja kunnostimme venettä. Castellammaren kaupunki on yhtä jyrkkää ylä/ alamäkeä kapeilla kujilla. On siinä polkupyörä ja polkija kovilla eikä autollakaan ihan helppoa ollut puikkelehtia ahtailla kaduilla.
Roskat kerätään tietyiltä kaduilta tiettyinä päivinä pikkuisilla kärryillä, sillä tilaa ei ahtailla kujilla liiemmin ole. Kuitenkin se aina ihmetytti, että roskapussit laitetaan suoraan kadulle odottamaan roskakärryä ja ne saattavat lojua siinä koko päivän. Heti turistialueen ulkopuolla on kadut roskaisia, eikä niitä kukaan siellä siivoa.
Torilla on aamuisin kuhinaa, kun ravintoloitsijat ja perheen emännät tekevät ostoksia viljelijöiden tuodessa pikkuautoillaan tavaratilat täynnä tuoreita juureksia ym. suoraan viljelmiltä.
Helteet jatkuvat ja skippasimme Palermoon menon. Sen sijaan ajoimme autolla Sisilian vanhimmalle luonnonsuojelualueelle Zingaroon. Ihanat tuoksut leijuivat yllämme kukkaniityistä ja pensaista. Välillä tuoksui kuin olisi ollut kotimaassa Suomessa. Koko reissun ajan on ollut niin kuivaa, ettei luonto ole ihmeemmin tuoksunut, mutta nyt saimme nauttia tästäkin.
Patikoimme vuorenrinnettä ylös alas ja välillä kirkasvetisiin poukamiin uimaan ja snorklaamaan.
Kävimme vielä San Vito lo Capo kylässä, jonne linnuntietä olisi ollut matkaa vain reilut 10km, mutta maantie kulki vuorten välissä ja matkaa kertyi yhteensä 100km.
Pientä väsymyksen poikasta jatkuvaan matkustamiseen ( 13.4.2017 lähdettiin Porttugalin Porttimaosta) on ilmassa. Kädet syyhyää jo päästä talvisatamaamme Trapaniin ja aloittamaan kunnostustyöt. Sitä sun tätä paranneltavaa on ilmaantunut.
 |
| Huomattiin taavettiin syntyneen paha halkeama |
 |
| Taustalla Palermon lentokenttä |
SISILIA, Trapani
Tulimme Trapaniin 20.10.2017 ja vene on täällä 31.3.2018 asti.
Capo San Viton niemen ohitettuamme meriveden lämpö laski alle 20 astetta. Ilma on suomalaiselle kesäisen lämmintä. Harvoin sataa, mutta säännöllisin väliajoin tuulee kovasti ja sitten on taas poutaa. No täällä satamassa ei tarvitse säitä enää seurailla.
 |
| Ankka työnjohtajana valvomassa |
Trapani on suht iso Sisilialainen kaupunki ja täältä löytyy kaikkea, mitä tarvitaan. Vanha kaupunki on ihan vieressä ja modernimpi puoli ostoskatuineen lähellä. Kaupungissa on todella leveät kadut, vähän kuin olisi Pietarissa ja sitten taas ahtaita ja sokkeloisia kujia. Siisteydessä sisiliaisilla olisi paljon parannettavaa. Ensimmäisinä päivinä kävellessämme kaduilla kauhistelimme roskalaatikoita, jotka pursusivat roskia yli äyräiden. Kyllä rotilla on täällä juhlat. Myöhemmin totesimme että roskalaatikot tyhjennetään aina kuun lopussa , mikä on meidän mielestämme todella liian harvoin.
Autoilijat eivät täällä kunnioita jalankulkijoita. Vaikka olisit suojatiellä ylittämässä katua eivät autot pysähdy vaan ajavat kovaa vauhtia melkein varpaille. Polkupyörillä (niillä pienillä) on välillä jo hengenvaarallista ajaa liikenteen seassa. Pikkuhiljaa sitä oppii menemään vaan autojen eteen ja toivoa parasta että ne pysähtyy tai väistää.
Sisiliassa harva osaa englantia. Markiisi kangasta ostaessa oli google kääntäjästä iso apu. Loppujen lopuksi monen hikisen tuokion jälkeen asia tuli selväksi ja myyjä lupasi vielä ommellakin tästä kangaasta uuden lisäaurinkosuojan piminin jatkoksi.
 |
| Suolaa, suolaa ja enemmän suolaa |
 |
| Isänpäivän juhlinta alkamassa |
 |
| Pieni kaksio saunalla ja kattoterassilla Trapanissa |
Saavuttuamme Trapaniin telakalle esitin asiat Piedrolle, joka toimii telakan pomona.
Diesel generaattorimme on kärsinyt käynnistysongelmista koko tämän kauden sekä halkeamat taaveteissa (kumivene roikkuu taaveteissa) pitäisi saada hitsattua pajalla. Pikaisen keskustelun jälkeen sovimme että irroitan taavetit itse veneestä ja kun ne on irti ne korjataan pajalla välittömästä. Piedro myös lupasi huomiseksi järjestää korjaajan generaattorille. "tomorrow bye, bye" lausahdus on tullut tutuksi aina Piedron kanssa keskustellessa. Näin asiat käsitin sovituksi mutta Piedro varmaan käsitti jotain muuta, koska taavetit irroitettuamme ne makasivat yli viikon verran laiturilla vaikka välillä niistä mainitsin. Vastaus oli aina vakio "tomorrow bye, bye". Lopulta pienen painostuksen avulla (ts. pienellä veren paineen nostattamisella) sain taavetit siirretyksi telakan pajalle jossa ne kuitenkin makasivat työpöydällä seuraavan viikon pölyttymässä. Jälleen pienen painostuksen jälkeen generaattori korjaajan sain kuitenkin paikalle seuraavalle viikolle.
Vinzence vaikutti ammattimieheltä ja keskusteltuamme ainakin tunnin veneessä ilman yhteistä kieltä pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen mikä generaattoria vaivaa. Vinzence halusi väkisin nostaa generaattori veneestä ja viedä se työpajalle joka oli meistä noin 1km päässä. Seuraavana päivänä tämä tapahtuikin. Korjauksen aikana vaihdoimme WatchApp viestejä ja Vinzence jopa tuli näyttämään veneelle generaattorin pakoputkessa olevaa syöpymää. Se korjattiin hitsaamalla ja koneeseen tehtiin perushuolto. Olin kuitenkin sitä mieltä,että tämä ei korjaa käynnistysongelmia joten keskustelimme laiturilla asiasta toisen tunnin ilman yhteistä kieltä. Ihmeeksi sitä puolin ja toisin pystyy asioita selvittämään käsillä ja muilla tavoin niin että loppujen lopuksi pääsimme johonkin yhteisymmärrykseen, tai ainakin näin aina kuvittelin näiden keskusteluiden jälkeen.
Sovimme, että Vinzencen apulainen hakee aamulla minut pajalle katsomaan kuinka generaattori käynnistyy. Näin tapahtuikin ja olin aamulla pajalla kun generaattori käynnistettiin. Jälleen selitin ilman yhteistä kieltä, että näinhän se on toiminut koko kauden. Kun venttiilit säätää niin sen jälkeen kone käynnistyy noin 8 kertaa (ajettu noin 4h) jonka jälkeen se ei taas käynnisty ilman jumissa olevan pakoventtiilin säätöä. Sen jälkeen kun Vinzence sanoi, että kone on hänen mielestään täysin kunnossa ja ongelma on koneen laiminlyöty huolto niin jouduin taas nostattamaan verenpainetta ja keskustelumme suorastaan lähti lentoon. Siinä väitöstilaisuudessa onneksi onnistuin tällä " ei yhteisellä kielellä" myös selvittämään, että vian päällä ollessa Espaniassa mekaanikko kävi kaikki asiat lävitse koneesta päätyen lukkiutuneeseen pakoventtiiliin. Yht´ äkkiä taiston/väännön puolivälissä Vinzece italialaisella tempperamentilla otti hylsyavaimet käteen. Käykö se mies päälle ei vaan hetkessä koneen kansi oli avattuna. Mitä sieltä löytyikään eli ruosteessa oleva pakoventtiili. Vinzence toisti pitkään sanoja "water, water" aivankuin shokissa. Vika oli paikallistettu ja tilanne hallinnassa. Onneksi mäntä ja sylinteri oli kunnossa.
Muutaman päivän jälkeen Vinzence apureineen palautti perusteellisesti korjatun generaattorin veneelle ja asensivat sen paikalleen. Veneellä siitä vaihdettiin vielä kondensaattori korkeamman jännitteen saamiseksi ulos. Lasku oli mielestäni yllättävän edullinen (kondensaattorin sain ilmaiseksi), joten loppujen lopuksi generaattorin korjaus meni loistavasti ja olimme mitä parhaat kaverit keskenämme. Pohdimme vielä pitkään miksi generaattoriin on päässyt 3 vuoden aikana vettä vaikka kone on asennettuna asianmukaisesti ja on vielä jopa vesirajan yläpuolella konehuoneessa. Vinzence mainitsi, että yksi mahdollinen syy voisi olla jos generaattorin vesihana on auki niin venettä moottorilla ajaessa veden virtaus generaattorin vedenotto venttiilissä voisi nostaa vesipatsasta myös generaattorin sisällä aiheuttaen kosteutta pakoputkeen ja venttiiliin. Tämä voi tosiaan olla tottakin koska Senora De Maressa molempien koneiden vedenotot ovat lähekkäin samasta vertikaalisesta rosteriputkesta. Ensi vuonna toimin niin, että geniksen vesihana aina suljettuna kun sitä ei käytetä. Näillä mennään ja aika näyttää.
Ai niin taavetit saimme vihdoin noin kolmen viikon jälkeen takaisin korjattuna. Hyvin näyttää hitsari työnsä tehneen. Maalasin ne ja sitten asensimme ne heti paikalleen.
Nyt olimme valmiita veneen nostoon. Piedron kanssa aikaisemmin olimme ajoissa sopineet, että vene nostetaan keskiviikko aamulla. Edellisenä iltana viereiseen isoon nostoaltaseen oli tullut 110 tonnia painava superyacht. Silloin epäillykseni nousivat, että joskos meidän venettä ei sittenkään nosteta sopimuksen mukaisesti aamulla. Försti rauhoitteli, että kyllä nostetaan. Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla koko Piedron tiimi oli superyacht kimpussa, joten siinä meille sitten selvisi, että nostoa meidän veneelle ei ole tänään. Jälleen kerran hieman verenpaineen nostattamista ja sitten matkaan kohti Piedroa joka seisoi tiimin keskellä. Selitin rauhallisesti hänelle , että olemme Suomessa tottuneet siihen, että asiat hoidetaan sopimusten mukaisesti. Jos muutoksia tulee niin niistä pitäisi informoida asiakasta. Piedro kuunteli ja sitten kysyi mikä minun ongelma on. Hän selitti, että telakalla toimitaan tilanteen mukaisesti. Tätä en hyväksynyt vaan selitin hieman yksinkertaisemmin, että minun vaimo tahtoo shoppailemaan tänään eikä tykkää yhtään odottelusta esim. veneen nostosta jota ei ehkä tapahdukkaan. Jos päivä menee hänellä tämän takia pieleen niin en vastaa seurauksista. Tähän Piedro heti reagoi ja saimme sovittua uudesta yrityksestä, että huomenna klo 9 varmasti nostetaan vene ja heti 10 minuutin kuluttua jos minulle vain sopii niin voisin tulla toimistoon tarkistamaan kirjallisen sopimuksemme. Toimistoon menimme molemmat ja Piedro esitti, että 5 kk aikaisemmin sovitulla hinnalla maaliskuun loppuun saamme lisäviikon ilmaiseksi telakan vieraana (lisäviikko tuli siitä kun saavuimme viikkoa aikaisemmin telakalle). Samaan hengen vetoon Piedro pyysi anteeksi Sirpalta monta kertaa veneen nostoa, kun se ei onnistunutkaan tänään. Sitten kiittelin Piedroa taaveteiden korjauksesta ja olisin halunut maksaa työn siinä samalla. Tähän Piedro totesi, että annetaan maksun olla se on lahja telakalta meille. Pieni hymy huulilla hyväksyimme lahjan. Epäselväksi meille jäi mikä aiheutti nämä mielenhäiriöt Piedrolle. Päättelimme että superyachtin rantautuminen Piedron telakalle oli varmaan yksi syy mikä sai Piedron hilpeälle mielialalle. Tai sitten se oli Förstin pelkkä mainitseminen, joka sai lopulta Piedron tutisemaan.
Iltapäivällä kävikin niin, että tiimin jäsen Davide tuli sanomaan Piedron päätöksestä veneemme nostetaankin heti nyt eikä huomenna, jos vain tämä minulle sopii. Olimme juuri aloittaneet omia muita töitä ja tavarat olivat levällään, joten ei ollut ihan helppoa tehdä taas tällaista muutosta. Venehän piti ajaa toiseen ahtaaseen altaaseen ja oli alkanut tuulemaankin. Kuitenkin päätimme, että on parempi toimia nyt, koska superyacht miehistö ei saanut venettä nostokuntoon tänään, joten sen vuoro on varmaan huomenna. Pyysin Daviden varmuuden vuoksi veneeseen mukaan. Kolmistaan saimme siirrettyä veneen sinne ahtaaseen altaaseen muita veneitä kolhimatta. Vene nostettiin ja telakoitiin siellä välittömästi.
Suomessa olemme tottuneet, että asiat suunnitellaan ja sovitaan, sitten pyrittään etenemään tämän pohjalta. Jos ongelmia tulee niistä keskustellaan etukäteen ja sitten suunnitellaan ja sovitaan uudelleen. Tämä ei muuten koske putkimiehiä Suomessakaan. Täällä Italiassa ainakin meidän kokemuksena on, että asioita ei suunnitella vaan toimitaan sen hetkisen tilanteen mukaisesti add hoc tyyppisesti. Sopimukset ovat suurpiirteisiä. Kaiken häsläämisen jälkeen asiat kuitenkin näyttävät järjestyvän.
perjantai 6. lokakuuta 2017
SISILIA /Aeolian saaristo
Täällä Välimerellä on myös oma "Bermudan kolmio", joka muodostuu Aeolian/Liparin saariston Ustican saaresta Sisilian rannikolle ja Messinan salmeen. Tällä alueella voi säänmuodostukset olla ennustamattomia. Tälle alueelle ajoimme lokakuun alussa aktiivisen Stromboli tulivuoren ohitse ja seurasimme kun se tuprutteli savua kraateristaan.
Jatkoimme tästä matkaa Aeolin saariin kuuluvaan Vulcano saareen. Ankkuroimme rikinkatkuisen lahden edustalle, missä tulivuoren lämmittämä vesi kupli ja poreili vedenalaisista kallion koloista. Siinä tarkeni hyvin uida ( noin 40 astetta). Muutenkin merivesi on vielä mukavan lämmintä 21 asteista ja ilma 22 asteista.
Mutakylpyyn olisi päässyt 3e hinnalla, mutta haju siinä kohtaa oli niin kuvottava, että päätimme jättää sen huvin väliin.
Kapusimme innoissamme Vulcano tulivuoren huipulle asti ja uskaltauduimme jatkamaan matkaa lämmintä höyryä puskevan kraaterin yli. Silmiä kirveli ja hetkittäin oli vaikea jopa hengittää tuota rikinkatkuista ilmaa, mutta suomalaisella sisulla jatkoimma ja kiersimme samantein koko kraaterin ympäri.
Jaloissa tuntui vuorelle kiipeäminen, mutta kun vauhtiin oli päästy kävelimme seuraavana päivänä Vulcano saaren pohjoispäähän katsomaan nähtävyyksiä. No sitten jalat jo huusivat armoa, ei enää yhtään askelta!
Helpompaa huvia oli hypätä jollaan ja ajaa seuraavaan lahteen snorklailemaan. Kirkas vesi, mutta ei kummemmin kaloja.
Paikallinen kalastaja tuli aamulla myymään tuoretta kalaa. Ostimme "dolfinfish/Mahimahi" kalan 1kg ja oli se hyvää!
Englantilaisilta Lisalta ja Rossilta tuli viesti. Yritämme nähdä toisemme marraskuussa ennen Suomeen menoa. Meidän molempien talvehtimispaikka on Sisiliassa, mutta he ovat eteläpuolella Sisiliaa ja me pohjoisessa.
Liparin saarelle siiryimme suojaan kovalta länsituulelta lokakuun 5 päivä.
Ankkuroituminen kaupungin edustalle on hieman haastavaa veden syvyydestä johtuen (20-50m lähellä rantaa). Ranta on myös täysi laitureita, jotka estävät ankkuroitumisen lähemmäksi rantaa. Löysimme kumminkin sopivan kohdan Liparin kaupungin eteläpuolelta Marina Cortan vierestä, jossa ankkuroimme 13m syvyyteen hyvään hiekkapohjaan. Jollalla oli lyhyt matka rantaan, josta kävelimme aina keskustaan.
Täällä Välimerellä on myös oma "Bermudan kolmio", joka muodostuu Aeolian/Liparin saariston Ustican saaresta Sisilian rannikolle ja Messinan salmeen. Tällä alueella voi säänmuodostukset olla ennustamattomia. Tälle alueelle ajoimme lokakuun alussa aktiivisen Stromboli tulivuoren ohitse ja seurasimme kun se tuprutteli savua kraateristaan.
 |
| Aktiivinen tulivuori Stromboli |
Mutakylpyyn olisi päässyt 3e hinnalla, mutta haju siinä kohtaa oli niin kuvottava, että päätimme jättää sen huvin väliin.
 |
| Rikikatkuinen mutakylpy |
 |
| Vulcano saaren kraateri |
Jaloissa tuntui vuorelle kiipeäminen, mutta kun vauhtiin oli päästy kävelimme seuraavana päivänä Vulcano saaren pohjoispäähän katsomaan nähtävyyksiä. No sitten jalat jo huusivat armoa, ei enää yhtään askelta!
 |
| Päät ripustettu aidalle |
 |
| Laavan muotoilemat monsterit |
Paikallinen kalastaja tuli aamulla myymään tuoretta kalaa. Ostimme "dolfinfish/Mahimahi" kalan 1kg ja oli se hyvää!
 |
| Mahimahi |
Englantilaisilta Lisalta ja Rossilta tuli viesti. Yritämme nähdä toisemme marraskuussa ennen Suomeen menoa. Meidän molempien talvehtimispaikka on Sisiliassa, mutta he ovat eteläpuolella Sisiliaa ja me pohjoisessa.
Liparin saarelle siiryimme suojaan kovalta länsituulelta lokakuun 5 päivä.
Ankkuroituminen kaupungin edustalle on hieman haastavaa veden syvyydestä johtuen (20-50m lähellä rantaa). Ranta on myös täysi laitureita, jotka estävät ankkuroitumisen lähemmäksi rantaa. Löysimme kumminkin sopivan kohdan Liparin kaupungin eteläpuolelta Marina Cortan vierestä, jossa ankkuroimme 13m syvyyteen hyvään hiekkapohjaan. Jollalla oli lyhyt matka rantaan, josta kävelimme aina keskustaan.
 |
| Missä roskis luuraa? |
 |
| Kalakaupasta löytyi Dorado kala (15e/kg) |
 |
| Linnoitus aluetta (Castello) |
 |
| Liparin kaupungin satama |
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
ITALIAN RANNIKKOA
Palinuron lahteen purjehdimme leppoisassa tuulessa. Pientä viileyttä jo illalla ja merellä, mutta päivisin kesäisen lämmintä. Merivesikin lähes 21 asteista. Kajaakilla tutkimme hienot satumaiset kalliomuodostelmat.
Syksyllä sää on vaihtelevaa ja taas on luvassa ukkosmyräköitä. Suunnattiin Cetraron marinaan turvaan. Kaivoimme monta kuukautta paketissa olleet pyörämme esiin ja kapu huolsi ne taas kuntoon. Ne olikin tarpeen jo ihan pyykinpesun kannalta, sillä försti pesi 6 koneellista lakana ym pyykkiä ja laiturin perimmäisestä kolkasta oli jo jonkun matkaa pesutiloihin. Försti oli iloisesti yllättynyt, että pesukonetta sai käyttää ilmaiseksi. Tämähän jo laskee ikäänkuin satamamaksuakin merkittävästi, sillä yhdestä koneellisesta voi joutua maksamaan 6-10 e.
Cetrarosta löytyi Lidl kauppa ja tarjontaa oli ja helppoa saada kaikki saman katon alta. Oltiin kyllä juuri opittu käyttämään paikallisia pieniä erikoiskauppoja, joista sai herkullisia lihoja, broilereita, juureksia, kalaa ym. eikä se tuntunut enää ollenkaan hankalalta.
Syyskuun viimeiset päivät vietettiin Vibo Valentian marinassa. Skypeteltiin Veikkolaan Mikalle ja Heidille, oli kiva nähdä heidät livenä.
Palinuron lahteen purjehdimme leppoisassa tuulessa. Pientä viileyttä jo illalla ja merellä, mutta päivisin kesäisen lämmintä. Merivesikin lähes 21 asteista. Kajaakilla tutkimme hienot satumaiset kalliomuodostelmat.
 |
| Pöllö meressä näyttää -sormea? |
Syksyllä sää on vaihtelevaa ja taas on luvassa ukkosmyräköitä. Suunnattiin Cetraron marinaan turvaan. Kaivoimme monta kuukautta paketissa olleet pyörämme esiin ja kapu huolsi ne taas kuntoon. Ne olikin tarpeen jo ihan pyykinpesun kannalta, sillä försti pesi 6 koneellista lakana ym pyykkiä ja laiturin perimmäisestä kolkasta oli jo jonkun matkaa pesutiloihin. Försti oli iloisesti yllättynyt, että pesukonetta sai käyttää ilmaiseksi. Tämähän jo laskee ikäänkuin satamamaksuakin merkittävästi, sillä yhdestä koneellisesta voi joutua maksamaan 6-10 e.
 |
| Iltauinnilla |
Cetrarosta löytyi Lidl kauppa ja tarjontaa oli ja helppoa saada kaikki saman katon alta. Oltiin kyllä juuri opittu käyttämään paikallisia pieniä erikoiskauppoja, joista sai herkullisia lihoja, broilereita, juureksia, kalaa ym. eikä se tuntunut enää ollenkaan hankalalta.
 |
| 1kg leipää Förstille, kiitos (1.50e) |
Syyskuun viimeiset päivät vietettiin Vibo Valentian marinassa. Skypeteltiin Veikkolaan Mikalle ja Heidille, oli kiva nähdä heidät livenä.
Jos tuulet ovat suotuisia, niin perjantaina suuntaamme kohti Sisiliaa, Liparin (Aeolian) saaristoon.
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
ITALIAN RANNIKKO
Kapu seuraa säätiedotuksia tarkkaan, joten olemme välttyneet yllätäviltä säänvaihteluilta matkallamme. Olemme olleet suojassa marinoissa tai suojaisissa lahdenpuokamissa myräköiden iskiessä. Aina ei vaan lähistöllä ole ollut kumpaakaan, mutta lähinnä paras löytyi, kun etsiydyimme Napolin lahteen tulevaa myräkkää karkuun.
Nisidan marinan edustalla laskimme ankkurin ( pilotti kirjan mukaan tämä marina oli aivan erilainen kuin nyt huomasimme sen olevan). Yöllä klo 02.00 heräsimme veneen kallistuessa rajusti. Tuuli alkoi kuin tyhjästä ja riepotteli meitä miten tahtoi. Vettä tuli kaatamalla. Edellisinä päivinä samainen kaatosade oli tukkinut Roomassa metroasemia. Salamoi ja jyrisi. Olimme molemmat salongissa, kun salama iski lähelle ja samalla vasemmalla puolella ikkunoiden kohdalla alkoi kuulua kummallista sirinää aivan kuin havunneulasia olisi pudonnut kannelle. Oliko salama osunut meihin? Se jäi kysymysmerkiksi, mutta outo ääni se oli kuin sähköstä tuleva. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Jännitimme ankkurimme pitävyyttä tuulen tempoillessa meitä joka suuntaan. Mietimme jo varasuunnitelman valmiiksi, jos ankkuri antaa periksi. Jättäisimme sen siihen oman fendarin päähän, että löydämme sen myrskyn jälkeen ja ajaisimme armeijan laituriin kylkikiinitykseen turvaan. Onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä.
Aamulla ankkuria nostaessamme olimme varmoja, että se on nyt vahvasti kiinni jossain sataman vanhassa ketjuissa tai muussa rojussa, kun se oli yöllä pysynyt niin hyvin paikallaan. Onneksi sekin oli väärä luulo. Nyt oli aikaa muutama tunti ehtiä Napolin lahden toiselle puolelle turvaan seuraavaa luoteesta tulevaa myräkkää karkuun. Surfasimme isoissa aalloissa ja näimme kaikenlaista tavaraa kellumassa meressä edellisen yön myrskyn jäljiltä.
Misenon lahdessa oli tilaa vain paikallisten pienille veneille, mutta löysimme pienen kolon mihin laskea ankkuri. Siinä otimme seuraavan myräkän vastaan.
Aika monta myräkkää (Mistraaleja) olemme täällä Välimerellä jo kokeneet ja lisää on sääennusteiden mukaan luvassa.
Misenossa koimme mukavan yllätyksen, kun hyvä tasoinen ruokakauppa olikin ihan rannassa.
Miseno on tyypillinen Napolin lähellä oleva työläisten kaupunki. Huima ero vain kivenheiton päässä olevaan Caprin saareen.
13-16.9.2017 CAPRILLA
Purjehdimme hyvässä tuulessa Caprin eteläpuolelle ja ihastelimme kaunista saarta. Näin upeaa en ole eläissäni vielä nähnytkään. Ihan henki salpautui tämän jylhän näyn edessä.
Caprin eteläpuolella ankkuroimme Marina Piccolon edustalle, jossa olimme muutaman vuorokauden. Päivän mittaan veneitä tuli ja meni ja välillä oli niin ahdasta kuin aikoinaan oli ollut Menorcan Cala Caldanassa tai Cala Trebaluerissa.
Ankkuroimme vielä yhdeksi yöksi Caprin pohjoispuolelle Marina Granden edustalle. Saari on niin jyrkkä tällä puolella, että oli pakko pudottaa ankkuri 23m syvyyteen. Ankkurivinssi natisi ja nitisi mutta sinne se meni. Huh, huh nyt on tämäkin koettu, että ankkuri on näin syvällä. Lähtiessä vinssi jaksoi nostaa ankkurin ja kaiken 50 m ketjua. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kaikki ketju oli ulkona ankkuroinnissa.
ACCIAROLI
Loistava purjehdus 15 solmun myötätuulessa Acciaroliin. Tulossa oli uusia myräköitä, joten pyrimme suojaan marinaan. Tällä Italian mantereen rannikolla on vain vähän marinoita ja niistäkin osa liian pieniä meidän veneelle.
Tähänkin Acciaroilin marinaan surfasimme sisään ja vasta suuaukossa pystyimme laskemaan purjeet ja laittamaan rantautumiseen tarvittavat köydet ja fendarit. Oli sunnuntai eikä marineerot ollet töissä. Laituriin meno niin kovassa tuulessa "Mooring" köysiin ilman että marineerot olisivat olleet auttamassa ei tulisi mitään. Päätimme mennä polttoainelaituriin kylkikiinnitykseen, johon onnistuimme kiinnittämään veneen tässä kovassa tuulessa.
Otimme rennosti tässä pienessä kylässä uiden ja kävellen. Osan aikaa keikuimme ison aallokon päästessä tuomaan maininkeja sisään satamaan ja kiinnitysköysien olessa kovilla natisten ja nitisten. Onneksi ei tarvitse olla nyt tuolla ulkona merellä ajattelin tyytyväisenä.
Paikallisen legendan mukaan Hemmingway olisi aikoinaan viettänyt täällä lomia ja saanut täältä inspiraatiota kirjaan "Vanhus ja Meri ".
Kapu seuraa säätiedotuksia tarkkaan, joten olemme välttyneet yllätäviltä säänvaihteluilta matkallamme. Olemme olleet suojassa marinoissa tai suojaisissa lahdenpuokamissa myräköiden iskiessä. Aina ei vaan lähistöllä ole ollut kumpaakaan, mutta lähinnä paras löytyi, kun etsiydyimme Napolin lahteen tulevaa myräkkää karkuun.
 |
| Vesuvius Napolin lahdelta katsottuna |
 |
| Ilmanpaine laski vauhdilla |
Aamulla ankkuria nostaessamme olimme varmoja, että se on nyt vahvasti kiinni jossain sataman vanhassa ketjuissa tai muussa rojussa, kun se oli yöllä pysynyt niin hyvin paikallaan. Onneksi sekin oli väärä luulo. Nyt oli aikaa muutama tunti ehtiä Napolin lahden toiselle puolelle turvaan seuraavaa luoteesta tulevaa myräkkää karkuun. Surfasimme isoissa aalloissa ja näimme kaikenlaista tavaraa kellumassa meressä edellisen yön myrskyn jäljiltä.
Misenon lahdessa oli tilaa vain paikallisten pienille veneille, mutta löysimme pienen kolon mihin laskea ankkuri. Siinä otimme seuraavan myräkän vastaan.
Aika monta myräkkää (Mistraaleja) olemme täällä Välimerellä jo kokeneet ja lisää on sääennusteiden mukaan luvassa.
Misenossa koimme mukavan yllätyksen, kun hyvä tasoinen ruokakauppa olikin ihan rannassa.
Miseno on tyypillinen Napolin lähellä oleva työläisten kaupunki. Huima ero vain kivenheiton päässä olevaan Caprin saareen.
 |
| Muinainen Roomalainen vedenottamo holveineen Misenossa |
13-16.9.2017 CAPRILLA
Purjehdimme hyvässä tuulessa Caprin eteläpuolelle ja ihastelimme kaunista saarta. Näin upeaa en ole eläissäni vielä nähnytkään. Ihan henki salpautui tämän jylhän näyn edessä.
Caprin eteläpuolella ankkuroimme Marina Piccolon edustalle, jossa olimme muutaman vuorokauden. Päivän mittaan veneitä tuli ja meni ja välillä oli niin ahdasta kuin aikoinaan oli ollut Menorcan Cala Caldanassa tai Cala Trebaluerissa.
Ankkuroimme vielä yhdeksi yöksi Caprin pohjoispuolelle Marina Granden edustalle. Saari on niin jyrkkä tällä puolella, että oli pakko pudottaa ankkuri 23m syvyyteen. Ankkurivinssi natisi ja nitisi mutta sinne se meni. Huh, huh nyt on tämäkin koettu, että ankkuri on näin syvällä. Lähtiessä vinssi jaksoi nostaa ankkurin ja kaiken 50 m ketjua. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kaikki ketju oli ulkona ankkuroinnissa.
 |
| Myrskyä pakoon Caprilta |
ACCIAROLI
Loistava purjehdus 15 solmun myötätuulessa Acciaroliin. Tulossa oli uusia myräköitä, joten pyrimme suojaan marinaan. Tällä Italian mantereen rannikolla on vain vähän marinoita ja niistäkin osa liian pieniä meidän veneelle.
Tähänkin Acciaroilin marinaan surfasimme sisään ja vasta suuaukossa pystyimme laskemaan purjeet ja laittamaan rantautumiseen tarvittavat köydet ja fendarit. Oli sunnuntai eikä marineerot ollet töissä. Laituriin meno niin kovassa tuulessa "Mooring" köysiin ilman että marineerot olisivat olleet auttamassa ei tulisi mitään. Päätimme mennä polttoainelaituriin kylkikiinnitykseen, johon onnistuimme kiinnittämään veneen tässä kovassa tuulessa.
Otimme rennosti tässä pienessä kylässä uiden ja kävellen. Osan aikaa keikuimme ison aallokon päästessä tuomaan maininkeja sisään satamaan ja kiinnitysköysien olessa kovilla natisten ja nitisten. Onneksi ei tarvitse olla nyt tuolla ulkona merellä ajattelin tyytyväisenä.
Paikallisen legendan mukaan Hemmingway olisi aikoinaan viettänyt täällä lomia ja saanut täältä inspiraatiota kirjaan "Vanhus ja Meri ".
 |
| Bongattiin yksi Flamingo |
 |
| Merenkulkijoiden suojelijaksi pystytetty patsas |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)