ITALIAN RANNIKKOA

Palinuron lahteen purjehdimme leppoisassa tuulessa. Pientä viileyttä jo illalla ja merellä, mutta päivisin kesäisen lämmintä. Merivesikin lähes 21 asteista. Kajaakilla tutkimme hienot satumaiset kalliomuodostelmat.

Pöllö meressä näyttää -sormea?

Syksyllä sää on vaihtelevaa ja taas on luvassa ukkosmyräköitä. Suunnattiin Cetraron marinaan turvaan.  Kaivoimme monta kuukautta paketissa olleet pyörämme esiin ja kapu huolsi ne taas kuntoon. Ne olikin tarpeen jo ihan pyykinpesun kannalta, sillä försti pesi 6 koneellista lakana ym pyykkiä ja laiturin perimmäisestä kolkasta oli jo jonkun matkaa pesutiloihin. Försti oli iloisesti yllättynyt, että pesukonetta sai käyttää ilmaiseksi. Tämähän jo laskee ikäänkuin satamamaksuakin merkittävästi, sillä yhdestä koneellisesta voi joutua maksamaan 6-10 e.

Iltauinnilla

Cetrarosta löytyi Lidl kauppa ja tarjontaa oli ja helppoa saada kaikki saman katon alta. Oltiin kyllä juuri opittu käyttämään paikallisia pieniä erikoiskauppoja, joista sai herkullisia lihoja, broilereita, juureksia, kalaa ym. eikä se tuntunut enää ollenkaan hankalalta.

1kg leipää Förstille, kiitos (1.50e)

Syyskuun viimeiset päivät vietettiin Vibo Valentian marinassa. Skypeteltiin Veikkolaan Mikalle ja Heidille, oli kiva nähdä heidät livenä.

Jos tuulet ovat suotuisia, niin perjantaina suuntaamme kohti Sisiliaa, Liparin (Aeolian) saaristoon.

ITALIAN RANNIKKO

Kapu seuraa säätiedotuksia tarkkaan, joten olemme välttyneet yllätäviltä säänvaihteluilta matkallamme. Olemme olleet suojassa marinoissa tai suojaisissa lahdenpuokamissa myräköiden iskiessä. Aina ei vaan lähistöllä ole ollut kumpaakaan, mutta lähinnä paras löytyi, kun etsiydyimme Napolin lahteen tulevaa myräkkää karkuun.

Vesuvius Napolin lahdelta katsottuna

Ilmanpaine laski vauhdilla

Nisidan marinan edustalla laskimme ankkurin ( pilotti kirjan mukaan tämä marina oli aivan erilainen kuin nyt huomasimme sen olevan). Yöllä  klo 02.00 heräsimme veneen kallistuessa rajusti. Tuuli alkoi kuin tyhjästä ja riepotteli  meitä miten tahtoi. Vettä tuli kaatamalla. Edellisinä päivinä samainen kaatosade oli tukkinut Roomassa metroasemia. Salamoi ja jyrisi. Olimme molemmat salongissa, kun salama iski lähelle ja samalla vasemmalla puolella ikkunoiden kohdalla alkoi kuulua kummallista sirinää aivan kuin havunneulasia olisi pudonnut kannelle. Oliko salama osunut meihin? Se jäi kysymysmerkiksi, mutta outo ääni se oli kuin sähköstä tuleva. Onneksi mitään ei mennyt rikki. Jännitimme ankkurimme pitävyyttä tuulen tempoillessa meitä joka suuntaan. Mietimme jo varasuunnitelman valmiiksi, jos ankkuri antaa periksi. Jättäisimme sen siihen oman fendarin päähän, että löydämme sen myrskyn jälkeen ja ajaisimme armeijan laituriin kylkikiinitykseen turvaan. Onneksi tähän ei tarvinnut ryhtyä.

Aamulla ankkuria nostaessamme olimme varmoja, että se on nyt vahvasti kiinni jossain sataman vanhassa ketjuissa tai muussa rojussa, kun se oli yöllä pysynyt niin hyvin paikallaan. Onneksi sekin oli väärä luulo. Nyt oli aikaa muutama tunti ehtiä Napolin lahden toiselle puolelle turvaan seuraavaa luoteesta tulevaa myräkkää karkuun. Surfasimme isoissa aalloissa ja näimme kaikenlaista tavaraa kellumassa meressä edellisen yön myrskyn jäljiltä.
Misenon lahdessa oli tilaa vain paikallisten pienille veneille, mutta löysimme pienen kolon mihin laskea ankkuri. Siinä otimme seuraavan myräkän vastaan.
Aika monta myräkkää (Mistraaleja) olemme täällä Välimerellä jo kokeneet ja lisää on sääennusteiden mukaan luvassa.
Misenossa koimme mukavan yllätyksen, kun hyvä tasoinen ruokakauppa olikin ihan rannassa.
Miseno on tyypillinen Napolin lähellä oleva työläisten kaupunki. Huima ero vain kivenheiton päässä olevaan Caprin saareen.

Muinainen Roomalainen vedenottamo holveineen Misenossa

13-16.9.2017 CAPRILLA
Purjehdimme hyvässä tuulessa Caprin eteläpuolelle ja ihastelimme kaunista saarta. Näin upeaa en ole eläissäni vielä nähnytkään. Ihan henki salpautui tämän jylhän näyn edessä.
Caprin eteläpuolella ankkuroimme Marina Piccolon edustalle, jossa olimme muutaman vuorokauden. Päivän mittaan veneitä tuli ja meni ja välillä oli niin ahdasta kuin aikoinaan oli ollut Menorcan Cala Caldanassa tai Cala Trebaluerissa.

Ankkuroimme vielä yhdeksi yöksi Caprin pohjoispuolelle Marina Granden edustalle. Saari on niin jyrkkä tällä puolella, että oli pakko pudottaa ankkuri 23m syvyyteen. Ankkurivinssi natisi ja nitisi mutta sinne se meni. Huh, huh nyt on tämäkin koettu, että ankkuri on näin syvällä. Lähtiessä vinssi jaksoi nostaa ankkurin ja kaiken 50 m ketjua. Taisi olla ensimmäinen kerta kun kaikki ketju oli ulkona ankkuroinnissa.

Myrskyä pakoon Caprilta

ACCIAROLI
Loistava purjehdus 15 solmun myötätuulessa Acciaroliin. Tulossa oli uusia myräköitä, joten pyrimme suojaan marinaan. Tällä Italian mantereen rannikolla on vain vähän marinoita ja niistäkin osa liian pieniä meidän veneelle.
Tähänkin Acciaroilin marinaan surfasimme sisään ja vasta suuaukossa pystyimme laskemaan purjeet ja laittamaan rantautumiseen tarvittavat köydet ja fendarit. Oli sunnuntai eikä marineerot ollet töissä. Laituriin meno niin kovassa tuulessa "Mooring" köysiin ilman että marineerot olisivat olleet auttamassa ei tulisi mitään. Päätimme mennä polttoainelaituriin kylkikiinnitykseen, johon onnistuimme kiinnittämään veneen tässä kovassa tuulessa.
Otimme rennosti tässä pienessä kylässä uiden ja kävellen. Osan aikaa keikuimme ison aallokon päästessä tuomaan maininkeja sisään satamaan ja kiinnitysköysien olessa kovilla natisten  ja nitisten. Onneksi ei tarvitse olla nyt tuolla ulkona merellä ajattelin tyytyväisenä.
Paikallisen legendan mukaan Hemmingway olisi aikoinaan viettänyt täällä lomia ja saanut täältä inspiraatiota kirjaan "Vanhus ja Meri ".

Bongattiin yksi Flamingo

Merenkulkijoiden suojelijaksi pystytetty patsas

SARDIINIA ja  ROOMA
Odottelimme Janicaa ja Mattia Olbian lahden suulla Tavolaara saaren liepeillä.
Tämä oli mukava paikka sillä pääsimme pitkästä aikaa luontoon kävelemään. Kiipesimme näköalapaikalle mistä näki niin Olbiaan kuin Tavolaaraankin.

30.8.2017 saapuivat iloiset naapurimme Janica ja Matti Olbiaan.

 Vene oli ankkurissa ihan kaupungin edustalla ja jollalla ajoimme ison marketin viereen ruokaostoksille. Jollamme täyttyi viiden päivän muonista niin, että kyytiin mahtui enää försti ja kapu. Kapu haki vieraamme laiturilta sen jälkeen kun muonat oli ensin saatu veneeseen.

Painavat ostoskärryt meinaa viedä miehet mereen

Sardiiniassa oli hieman vaikeaa löytää roskiksia, kun Espanjassa olimme jo tottunneet että isoja roskalaatikoita oli joka paikassa ja kaikkien saatavilla. Välillä kujilla kulkiessamme näimme kuinka ihmiset jättivät roskapussinsa suoraan kadulle. Ehkä ne siitä sitten aamuun mennessä oli haettu? Löysimme aina kuitenkin jonkinlaisen roskalaatikon ettei niitä kadulle tarvinnut jättää.

Kauhistuimme kun Olbian edustalla ankkuroidessamme näimme joka puolella valtavan kokoisia meduusoja. Mistä ne tulivat, kun niitä aikaisemmin ei ollut ollenkaan.

Olbian lahti oli täynnä erivärisiä "viveroita" missä kasvatettiin simpukoita.

Ankkuroimme mukavaan lahteen ja nautimme lämpimästä merivedestä. Kapu grillasi Matin maustamat broilerit ja hyvän viinin siivittämänä nautimme herkuista. Tästä alkoi oikea nautintojen viikko, kun Matti innostui valmistamaan meille milloin mitäkin. Parhaiten jäi mieleen spagetti pesto- kinkku- kasviskasttikeella, mikä oli viedä kielen suusta.
Spagettikastike ja linssi ruoat olivat mukava uutuus meidän ruokalistaamme.

Sain myös ehdottoman kiellon koskea tiskeihin, mistä olin ikionnellinen.

31.8.2017 oli ihmeittein päivä, sillä tuulet oli nyt suotuisat Tyrrhenian meren ylitykseen. Mikä sattuma eipä voi muuta sanoa. Saimme kaiken kukkuraksi ehkä parhaimman tuulen sitten ikinä ja viiletimme tasaista 6.5 solmun nopeutta monta tuntia. Tämä oli oikea purjehtijan juhlapurjehdus.
Harmillista vain että allokko joka oli kyllä hyvin maltillista tuli edestäpäin ja keinutti muutaman tunnin ajan venettä vähän enemmän, sillä seurauksella että Janicalle ja Matille tuli huono olo. Sehän tiedetään että merisairauteen paras lääke on olla makuullaan ja nukkua, joten syöminen jäi heiltä vähäiseksi ja mielellään he pötköttelivätkin sisällä tai ulkona.

Yöllä puhkesi ukonilma ja vauhti kiihtyi sen verran kovaksi, että försti vaati purjeita pienennettäväksi. Salamoi ja taivas oli mustaa mustempi.
Kaikesta metelistä, purjeiden reivauksesta ym. huolimatta vieraamme nukkuivat hyvin etupunkissaan.
Delfiinit ja lentokalat ilmestyivät hauskuuttamaan purjehdustamme. Anzion satamaan päästyämme yksi lentokala löytyi vielä kanneltakin.
1.9.2017 kiinnityimme "mooring" köysillä marineerojen avustamana Anzion satamaan. Olimme kaupungin keskustassa juuri hienojen ravintoloiden vastapäätä ja kyllä moni jäi ihmettelemään venettämme ja meidän touhuja veneessä. Kalastajat aluksineen ja verkkoineen oli meille mieleisempää katsottavaa kuin hieno Nettunon marina satoine veneineen.

Nuoriso lähti rannalle ja me jäimme lepäilemään pitkän merimatkan uuvuttamina.
Seuraavana päivänä tuli odotettu myräkkä, mutta me olimme jo turvassa Anzion satamassa. Kova tuuli nostatti ison aallokon hiekkarannalle, mikä oli enemmän kuin mieluisaa  Matille ja Janicalle.

Tykästyimme kaikki tähän vanhaan ja kauniiseen kaupunkiin.

4.9.2017 hyppäsimme Roomaan vievään junaan.
Vatikaani oli ensimmäinen kohteemme. Pietarin kirkkoon oli simänkantamaton jono, joten jätimme sen väliin. Ihastelimme parveketta mistä Paavi toivottaa hyvät uudet vuodet kaikille kansoille.

Seuraavana päivänä jo aamutuimaan olimme Colosseumin alueella ja saimmekin kävellä ihastelemassa sitä suuruuden loistoa mikä kerran on täällä ydin Roomassa ollut. Itse Colosseum oli myös vaikuttava. Förstiin teki suurimman vaikutuksen taistelutantereen alla olevat valtavat luolakäytävät, missä gladiaattorit ja leijonat ym. odottivat vuoroaan areenalle.

Espanjalaiset portaat ja suihkulähde olivat suurenmoisia.

Viimeisenä iltana halusivat Janica ja Matti tarjota illallisen förstin 60v. kunniaksi.
Kiitos erittäin mukavasta viikosta! Nautimme kovasti kaikesta vaivattomuudesta koskien päivittäisiä rutiineja ja retkien suunnittelua ja oleskelua. TERVETULOA toistekin mukaan.

5.9.2017 palasimme Anzioon ja 6.9. 2017 ruokahuollon tehtyämme suuntasimme kohti Ponzan saarta. Ponzassa olimme kolme yötä ja olisimme halunneet olla enenmänkin, mutta tuulien takia oli lähdettävä kohti Napolin lahtea. Merellä ja Ponzan lahdella näimme isoja ruskeita meduusoja ei kuitenkaan niin isoja kuin Olbiassa. Eipä olisi kiva uiskennella niiden seassa.

Ponzan kaupungin lahtea